TÄNÄ SYKSYNÄ

Okei, jatketaan pukeutumislinjalla, kun kerran alkuun päästiin.
Se ois taas meinaan aika alkusyksyn inspiskollaasin.

Mutta, ennen kuin mennään siihen, on muutama juttu, jota haluan korostaa.
Ensinnäkin, puhe on alkusyksystä.
Toisekseen, en sano, että se olisi täällä vielä. Ei, ei ole. Laa-laa-laa, sormet korvissa, laa-laa. Ei ole!
Ihan kesä on vielä. Ihan on kesä.

Noniin. Ja sitten voidaan mennä itse asiaan.

1 Monki, 2 & 3 Weekday, 4 Topshop, 5 Stay/Carlings, 6 & 7 Topshop, 8 Stay/Carlings, 9 Itä/Lamina, 10 Vans, 11 Monki.

• Värikartalla sytyttää siniset (siis denim), musta, valkoinen, harmaat ja jep, se vaaleanpunainen.
En tiedä mihin oon lyönyt pääni ja missä vaiheessa, mutta näin on nyt näppylät. Sitäkään en tiedä, tuleeko tää innostus näkymään välttämättä itseni päällä – jotenkin vähän vierastan ajatusta, ehkä se johtuu tästä vaaleasta hiuspehkosta, joka yhdistettynä vaaleanpunaiseen ei ehkä saa aikaan sitä kaikista katu-uskottavinta vaikutelmaa…
Oli miten oli, vaaleanpunainen kiinnostaa. Kuitenkin vain harvoissa ja valituissa vaatekappaleissa. Kuten ylläolevan kollaasin hattara-pinkissä pehmoisessa hupparissa ja Carlingsin huurteisen roosassa pilotissa (joka vilahti muuten eilisessäkin postauksessa – pakkomielle much?).

• Kiinnostaa hupparit. Huppareita on tullut haalittua ja kaivettua kaapeista kaikki vanhat esiin.
Oon kyllä ollut aina se tylsä huppari ja farkut -tyyppi, mutta nyt vanha rakkaus on leimahtanut taas mittasuhteisiin, jotka on tainneet viimeksi olla tätä kokoluokkaa joskus lukioaikoina. Onneks tyyli on muuten vähän…kröhöm, päivittynyt, niistä ajoista.
Tällä hetkellä paras olo on mahdollisimman rennoissa linjoissa, reiluissa malleissa. Miesten S-koko toimii tällä hetkellä parhaiten – sama pätee muuten huppareiden lisäksi myös t-paidoissa. Laatikkomaiset yläosat siis kiinnostelee, yhä.

• Ja jos ei eilen vielä tullut selväksi, niin farkkuhan kiinnostaa siis aina.
Meikäläisen farkkuprobleemat ovat nyt aikalailla historiaa ja vaatekaapista löytyy tällä hetkellä pöksyt ihan joka menoon (jos joskus on tehnyt mieli käyttää ilmaisua blessed, niin nyt). Tänä syksynä parhaalta näyttää ihan puhdas, keskisininen denim ja vaaleansininen. Toimivat molemmat sattumoisin ihan spessuhyvin myös roosaan yhdistettynä…

• Yleisesti nyt kiinnostaa vähän skarpimpi ja kliinimpi tyyli yhdistettynä rentoiluun ja renttuiluun.
Ajatuksissa esimerkiksi reiluun malliin leikattu, laatikkomainen (mikä yllätys…) valkoinen kauluspaita, timmit farkut ja tennarit. Ja tietty se aiemmin mainittu siisti housupuku yhdistettynä reiluun huppariin.

• Sadetakki. Juu, kiinnostaa. Koska Suomi.
Sadetakki on kyllä kiinnostanut ja ollut käytössä ennätyksellisen aktiivisesti myös läpi kesän, mutta kaipailisin mun camo-sadetakin rinnalle tollasta vähän pidemmän mallista, mielellään mustaa versiota. Sellaista, joka toimisi saumatta kaupunkikäytössä ja vähän kaiken kanssa. Sekä Rainsilta, että näköjään myös Weekdayltä löytyy ihan täydelliset tapaukset, aijai.

• Metsästyksessä on yhäkin se reppu. Musta ja siro, kapeilla olkahihnoilla. Nahkaa, tekonahkaa tai kangasta, ei niin väliä.
Sisäänsä sen pitäisi imaista vaivatta läppäri, ehkä kirja tai pari ja jotain lämmikettä, varaneule, huivi tai rotsi. Näköhavaintoja (maltillisen hintaisesta…) otetaan vastaan!

• Heittäydytään haaveilulinjalla, leikin hetken aikaa olevani miljonääri ja ylipäätään oikeuttavani itselleni vielä yhden kenkäparin hankinnan: Mustat sirot nilkkurit, maltillisella tolppakorolla, ikuisuus-kiinnostaa.
Tiukka varsi, jonka toimis sekä pillilahkeen päällä, että löysemmän ja vajaamittaisen lahkeen alla. Nilkkurit, jotka kestäisivät käytössä vuosia ja vuosia, luottokengät. A girl can dream.

Mutta – mistä te haaveilette tänä syksynä?

Mitä haaveilun arvoista omasta vaatekaapista jo löytyy ja miten aiotte pukea ne syksyn tullen?
Entä näyttääkö meidän mielikuvissa samanlaiselta, onko vaaleanpunaista hattarapilveä ilmassa jossain muuallakin?

CARLINGS x KARVE

Sain viimeviikolla varsin miellyttävän tehtävän vapaapäiväni ratoksi.
Tehdä täsmäiskun Forumin Carlingsiin ja tutustua mahdollisimman läpikotaisesti uuteen syysmallistoon – ja ihan erityisesti ihkauuteen pohjoismaiseen KARVE-farkkubrändiin.

No okei, tämähän hei käy.

Carlings on ollut läpi vuosien lemppari näistä meiltä löytyvistä ketjuista. Ajatus syksyn malliston hipelöinnistä saikin vähän hihittelemään, varsinkin kun uusia hankintoja ei ole tullut tehtyä nyt aikoihin.
Mutta ihan rehellisesti, farkkupuoleen tutustuminen vähän jännitti. Meinaan, mitä farkkuihin tulee, niin meikäläinen on kieltämättä potilas sieltä vähän kinkkisemmästä päästä.
Ensinnäkin, oon tosi ronkeli. Rakastan farkkuja, farkut ovat ihan ehdottomasti olleet aina käytetyin vaatekappale mun vaatekaapissa – mutta samalla oon ihan supertarkka sen suhteen, minkänäköistä farkkua päälleni puen. Miten farkku on pesty ja kulutettu, minkä sävyinen se on, kuinka se istuu, miltä se tuntuu päällä.
Ja toisekseen, mä olen sen puolitoista metriä pitkä. 155 senttisen on suhteellisen haastavaa löytää hyvin istuvaa farkkua, tarpeeksi lyhyellä lahkeenpituudella ja ilman, että polvien paikat ovat jossain puolivälissä säärtä tai vyötärö jossain leuassa.

Mutta turhaan jännitin.
En meinaan löytänyt yksiä, vaan kahdet farkut. Istuvuus, malli ja pesut just, eikä melkeen.

Ja tänhän mä todistan teille nyt. Koska pics or didn’t happen.

TODISTUSKAPPALE A1: KARVE Girlfriend.

Sovitin näitä ihan ensimmäisinä – ja hommahan osui ekalla maaliin. Malli on täydellinen, reisistä ja pepusta istuva, lahkeesta rennompi. Matsku 95% puuvillaa.
Mistään ei kiristänyt tai puristanut, muttei kuitenkaan myöskään lököttänyt tai pussittanut, ei edes polvien kohdalta. Farkut tuntuivat rehellisesti jalassa niin hyviltä, etten meinannut ottaa niitä enää pois, vaan pyörin kuvailemassa liikkeessä pöksyt päälläni, hintalaput ja muut systeemit liehuen.

Lahjekin jäi just oikeanpituiseksi, ja toimii sekä kertaalleen käännettynä, että ihan suorana.
Istuvuuden lisäksi rakastuin pesuun. Ihan mahtava keskisininen. Helppo yhdistää melkeinpä kaikkiin sävyihin.
Ja sattumoisin just se sininen, joka mun farkkukaapista on puuttunut nyt pidempään.

Melko hyvä startti sovitteluoperaatiolle, siis.

Mustana KARVE-farkkua löytyy korkeassa ja mid rise -vyötärössä.
Ja musta KARVE lupaa oikeasti myös pitää mustan värinsä – kuulemma jopa kymmenen kertaa paremmin, kuin normifarkut. Jättipeukku tälle.

TODISTUSKAPPALE B: Hyvin, hyvin onnellinen nuori nainen ja täydellisesti päälle napahtaneet KARVE Mid riset.

Väri on tumma harmaa ja malli pilli, joka pysyy supertimminä ihan nilkkaan asti.
Lahkeessa oli mulle ihan hitunen liikaa pituutta (lahkeenpituus taitaa olla noin 31 tuumaa), mutta kääntämällä siitäkin selvisi.

Se, mikä tässä mallissa sai mut ihan hyperfiiliksiin, on mulle itselleni hyvin harvinainen ilmiö: takataskut oikealla paikallaan. Farkkujen takataskut siis jäävät mulla näissä todella sinne pakaroiden päälle, eivät nouse korviin, kuten valtaosassa mun omistamissakin farkuissa.
Mulla kun tuppaa farkkujen vyötärö nousemaan aina melko korkealle, ja samalla ne takataskutkin nousevat, eikä farkkujen takamusosasto näytä enää yhtään niin kivalta.
Näissä taskut jämähtivät kuitenkin just siihen, mihin kuuluukin. Niin mukavasti, että sitä osastoa piti näköjään ihan peilaillakin…

TODISTUSKAPPALE A2: No se peppu (ja KARVE Girlfriend).

Koot mimmien KARVEissa menee vaatekoissa XS-XL (paitsi Girlfriendeissä ja Mid zipeissä, jotka eivät esiinny täsä, XS-L) ja koot olivat mun mielestä hyvin linjassa sen kanssa, mitä kokoja käytän muutenkin. Poikkeuksena tässä tosin mustat farkut, joista XS tyssäsi siihen takamukseen, eikä liikkunut enää senttiäkään ylöspäin.
Supersymppikset myyjät lohduttivat, että mustassa KARVEssa matsku on tosi napakkaa ja vyötärön mitoitus kapeampi, kuin muissa malleissa. En siis jäänyt itkemään asian perään.

KARVE-malleja löytyy nyt ensalkuun yhteensä 7, joista suoraan tytöille suunnattu neljä. Niistä neljästä taasen löytyy kuutta eri pesua. Eniten pesuvaihtoehtoja löytyy Mid risestä – siitä taisi olla mustaa, tummaa harmaata (joka siis mulla) ja vaaleampaa harmaata.
Ja koska kysytte kuitenkin, niin näiden mimmifarkkujen hinnat sahaa välillä 59,90-69,90 €.

Mallisto tulee ihan virallisesti myyntiin nyt tän viikon keskiviikkona, ihan kaikkiin Carlings-myymälöihin.
Tosin, pikkulinnut lauloivat, että jos marssitte myymälään jo nyt ja kysytte KARVEa, niin myyjät antavat kyllä maistiaisia…

Valitut farkut saatu.

VIIKKO 33 KUVINA + RANDOMISTI RUOKAFILOSOFIASTA

// Joku kyseli Flow-postauksen alla, että mikä se meikän ruokafilosofia nykyään oikein on – oonko mä sekasyöjä, vege, vegaani vai mikä. No, se voi kieltämättä vaikuttaa vähän sekavalta. Käytännössä mä olen siis pescovegetaristi, jos tässä nyt jotain labelia halutaan käyttää, vaikka niitä itse pyrin aika tehokkaasti välttämätään.
Periaatteessa siis mä pyrin syömään sitä, mikä musta tuntuu oikealta, istuu mun maailmankatsomukseen ja ei aiheuta mulle huonoa oloa (fyysisesti tai henkisesti).

En syö punaista lihaa, enkä siipikarjaa. Kotimaista kalaa syön satunnaisesti (lähinnä jokusen kerran kesässä ja jouluna), mutta vältän kasvatettua kalaa. Kananmunan syönnistä kananmunana luovuin taas, mutta syön kyllä esim. munallisia leipomotuotteita, jos muuta ei ole tarjolla ja toki esimerkiksi joissakin pastoissa saattaa olla mukana kananmunaa.
Mä pyrin välttämään myös soijavalmisteita, vaikka välillä se näin vegenä onkin aika kinkkistä, jos haluaa saada syödäkseen. Mutta esimerkiksi mielummin, kuin tofun tai soijarouheen, niin valkkaan aina nyhtökauran tai seitanin, ja kahvini tilaan kaura- tai mantelimaitoon.
Eniten mä siis syön ihan puhtaasti kasviksia – ja protskunsaannin kanssa onkin välillä varppina aika roimasti skarpattavaa.
Jos ei siis nyt huomioitaisi sitä pakkaa sekottavaa hyvin satunnaista kalansyöntiä (haha :–D), niin killun kai jossain siinä vegen ja vegaanin välimaastossa.

Ihan rehellisesti, veganismi kiinnostaisi ja oon aina välillä tyyppaillut vegaaneilua kuukauden tai parin ajan, mutta tähän liittyen mulla on yksi erittäin merkittävä akilleen kantapää – joka siis esillä näissäkin tän viikon lounaskuvissa. Eli, juustot.
Mmh, juuuustot. Pitkään kypsyneet goudat, parmesanit ja grana padanot, mehukkaat briet, napakka feta… Mmmmhmmh. Muista maitotuotteista käytössä ei oo tällä hetkellä kuin voi (featuroi kuvassakin) ja silloin tällöin maustamaton jogurtti. Nää kaikki maitotuotteet lasken kuitenkin semmosiksi spessupäivien herkuiksi, eli eivät ole enää siis jokapäiväisessä tai -viikottaisessa käytössä.
Ylipäätäänkin koen, että totaalista ruoka-absolutismia oleellisempaa olisi kiinnittää huomioita siihen ihan arkiseen ruuankulutukseen. Jos joku nyt nauttii vaikkapa jostain parmankinkusta sille päälle sattuessaan tai tilaa raflassa härän entrecoten, niin senkun – pointti on omasta mielestäni ennemminkin siinä, että sitä jauhelihaa ja kanasuikaletta ei tarttis roudata sieltä marketista himaan ihan joka viikko. Sama filosofia siis itselläni esimerkiksi noiden maitotuotteiden kanssa. Kohtuus kaikessa, mutta eläinperäisiä tuotteita ei omasta mielestäni ole tarpeellista kuluttaa mitenkään mielin määrin.

Hmm, tulikohan tää nyt tarpeeksi EPÄselväksi? :-D Olis hei superkiva kuulla vähän teidänkin safkafilosofioista! Jos nyt oon oikein ymmärtänyt, niin kasvissafkareseptit teikäläisiin ainakin uppoaa..? //

// Peace man! Fiiliksissä siitä, että saatiin ihan ydinkeskustaankin taas yksi kiva paikka, kun TRE avasi Mikonkadulle, tuoden mukanaan minipienen Cargon. Kiva, ettei aina tartte lähteä merta edemmäs kalaan, jos haluaa syödä jossain muuallakin, kuin ketjurafloissa tai -kahviloissa. Joks ootte testanneet? // Random naama, ei sen suurempaa funktiota miksi osana postausta, mut siinäpähän ny killuu! //

Tällä viikolla ei tosiaan näköjään kännykän kamera paljoa laulanut, mutta toivottavasti saitte jotain irti edes avautumisesta, kun kuvapuoli jäi nyt vähän kehnoksi!

// INSTAGRAM @EMMITISSARI //