VIIKKO 38 KUVINA

// Shokeeraava uutinen: kotikaduilla on nättiä! //

// Tämä(kin) viikko on kulunut kilpavarustellen syysflunssaa vastaan. Sinkkiä, vitamiineja, probiootteja, auringonhattua ja inkivääriä menee. Osa kulkee ääntä kohti tylsästi pilleripurkista, osan naamioin lounaiden ja illallisten muotoon (chili-inkivääri-valkosipulipasta for the win – ja juuh, sunnuntaipastaan kuuluu myös noin puoli kiloa parmesania… Hedelmäkoriin näyttää eksyneen applareiden lisäksi myös eräs toinen hyvin tunnettu hedelmä, kröhöhöm…suklaalevy. Onhan tummalla suklaallakin tietysti terveysvaikutuksensa, mutta on ollut nyt käytössä lähinnä henkisen hyvinvoinnin huollossa.) //

// Eilen marssittiin rasismista ja fasismista vapaan Suomen puolesta. Ja huh, meitä oli monta. Ei olla enää hiljaa – eihän? //

// INSTAGRAM @EMMITISSARI //

PALUU KOTITOIMISTOON

Kotitoimistelämään on nyt palauduttu ja totuteltu kuluvan kuun verran.
Vanhat tutut rutiinit ja rituaalit napsahtelevat päälle, ihan kysymättä – eikä tunnu yhtään siltä, että olisi koskaan toisin elänytkään. Ajatus aamuisin toimistolle hipsimisestä tuntuu yhtäkkiä epäluonnolliselta ja vieraalta.
Ripsientaivuttajaa ja meikkivoideputiloa katsellessa pää täyttyy kysymysmerkeistä – mihin näitä taas tarvittiinkaan?

Kumman nopeasti sitä pääkoppa mukautuu.

Kahvia keittelen taas liikaa. Ja kirjoittelupäivien vika kupillinen tulee nautittua taas aina ihan liian myöhään – parhaat ideat tulevat siis yhäkin iltaisin, eivätkä sormet liiku läppärin näppiksellä yhäkään yhtä kovaa teen, kuin kahvin voimalla.

Nojatuoli-työpisteen ergonomia on yhä hyvin kyseenalaista luokkaa.

Aamu-television katsomisen jälkeen alkaa aina väsyttää uudestaan, ihan niin kuin ennenkin.

Kesken hyvän flown yläkerran naapurista kantautuvat kovat ja terävät äänet ärsyttävät yhäkin ihan yhtä voimakkaalla itensiteetillä – vaikka ne itse naapurit ovat varmasti vaihtuneet sitten viime ärsyyntymisen.

Vanhaan tuttuun toimistopukeutumiseen, yli-isoon huppariin, leggingseihin ja poliittisesti epäkorrekteihin HUFin polvisukkiin, on taas kasvettu kiinni. Pesuun päätyvät vieläkin vasta siinä vaiheessa, kun päälle on kaatuneet vähintään yhdet tai kahdet kahvit.

Kengät tulee kiskaistua jalkaan ja paineltua kohti merenrantaa tai pyörittyä muuten vain ympäri lähikortteleita aina, kun päässä pehmenee ja ajatus ei luista.

Ja itsensä tulee löydettyä välillä harjoittamasta yksinpuhelua – useimmiten havahdun siihen keittiössä, samalla kun teen lounasta.
Se voi juontaa juurensa lapsuus- ja nuoruusvuosiin, kun leikin aina silloin tällöin tv-kokkia tehdessäni välipalaa. (Okei, teen sitä joskus nykyäänkin. Ens viikolla plakkarissa 28 ikävuotta.) Kotitoimistopäivinä monologien aiheet tosin eivät useimmitenkaan ole ”ja seuraavaksi pilkotaan puolikas chili!” -henkisiä, vaan enemmänkin ”seuraavaks oikeesti vastaat ne sähköpostit, jotka on olleet liputettuna viime viikosta!”.

Mutta, on joku muuttunutkin.

Päivän viimeisen kahvin (kaura)maito-kahvi-suhde on muuttunut huomattavasti maitopainotteisemmaksi. Eivätkö väitä, että lämmin maito auttaa nukahtamisessa, hehe..?

Ja, vaikka nautinkin tämän hetkisestä tilanteesta taas hurjasti, niin huomaan välillä kaipaavani vähän seuraa. Jutteluseuraa, pallotteluseuraa. Mukanainnostujaa tai hartioista ravistelijaa.
Muitakin ajatuksia kuin niitä, jotka omassa päässäni pölisevät.

Onneksi oon kuullut – ja ymmärtänyt – oman kaipuuni, ja se on toistaiseksi ollut hurjan vaivattomasti vastattavissa.
Puhelimen tai sähköpostin päähän saa lähes poikkeuksetta jonkun, joka kokee samaa kroonista kaipuuta, ja kahvitaukotreffit on äkkiä sovittu. Tai kakkutaukotreffit. Tai joskus ehkä viinitaukotreffitkin…

Joka tapauksessa, just nyt näin on just hyvä.
Toki en vastustaisi lottovoittoa tai jotain muuta valtavaa rahalahjoitusta, mutta jos ajoittaiset budjetilliset päänvaivat sivuutetaan, niin juu, just hyvä on.

SUOJELE SULLE TÄRKEIN

Bella-blogit, kaupallinen kampanja


Hei, nopea kysely: Kuinka moni täällä on Apple-käyttäjä? Siis kuinka monella teistä on käytössä Macbook, iMac, iPhone, iPad..? Käsiä pystyyn!

Ja nyt, kuinka monella teistä on näissä laitteissa tietoturva?

Osunko oikeaan, jos arvelen, että aika moni kiemurteli viimeisen kysymyksen kohdalla?

Noniin, myöntäkää vaan. Täällä on ihan turvallista olla rehellinen, en syyllistä.

Ja en syyllistä, koska ei ole yhtään varaa.

Hei, minä olen Emmi, ja olen välillä vähän vastuuton verkonkäyttäjä.

Nolottaa, mutta myönnän. Mä oon just yks niitä tyyppejä.
Siis niitä, joille utelu tietoturvan tolasta aiheuttaa aina vähän epämukavan olon – vaikka samalla kuitenkin on ajatellut olevansa jotenkin suojassa ja turvassa. Useimmiten siksi, koska on Mac-käyttäjä.

Koska Mäkkärin käyttöjärjestelmähän on ihan lyömätön. Eihän siihen pure mikään virus. Ja mähän olen netinkäyttäjänä niin kokenut ja tiedostava muutenkin, että ei mulle nyt mitään satu tietenkään! Kun enhän mä tee mitään höveliä koskaan, en häröile menemään tuntemattomilla sivulla, en availe hämmentäviä sähköpostiviestejä, en edes vitsillä. Enkä tietenkään koskaan näpytä pankkikortin numeroa millekään saitille, minkä turvallisuudesta en ole ihan varma!

Niimpä niin. Tai sitten voisi olla aika katsoa peiliin.
Sekä Macin, että netin käyttäjänä, noin muutenkin.

Ensinnäkin, OS-käyttöjärjestelmä ei ole (enää) mitenkään viruksilta suojassa. Jo muutamassa viime vuodessa on tapahtunut tämän osalta paljon. Maceihin purevien haittaohjelmien määrä on lisääntynyt sitä mukaa, mitä suositummaksi käyttöjärjestelmä on tullut. Erilaiset huijausyritykset eivät myöskään välttämättä kysy käyttöjärjestelmää.
Ja toisekseen, mitä verkkokäyttäytymiseen tulee, niin syntejä olisi kyllä tunnustettavana vino pino…

En tietenkään kehtaa, koska muutenhan tässä menisi ihan koko uskottavuus.
Mutta on mahdollista, että silloin tällöin on tullut striimailtua televisioviihdettä sivustoilta, joita tietoturvatietäjät eivät varmastikaan luonnehtisi niiksi turvallisimmiksi. Pop-up-ikkunoita on saattanut joskus pulpahdella koko välilehdistö täyteen – plop, plop, ku sieniä sateella.
Ja joskus on mahdollisesti tullut ostettua jotain joltain vähän hämärämmältäkin saitilta, jossa esimerkiksi englanninkielen taso on ollut luokkaa ”shop very good stuff here quality very nice” ja vahvistusmeilit tilauksen jälkeen jättäneet auki kaiken varausnumerosta toimitusajankohtaan – koska oli halapaa!

Ja en toki puhu nyt itsestäni, en tietenkään koskaan käyttäytyisi näin holtittomasti internetissä. Mutta tunnen yhen tyypin, joka on joskus tehnyt näin…

Toistaiseksi mull…tai siis, tälle mun yhdelle anonyymille kaverille, ei ole käynyt mitään.
Macbook toimii hyvin, vaikka välillä vähän puhalteleekin, ja kovalevy on puhdas.
Mutta vähän samalla tavalla, kun oon alkanut pitää huolta omasta terveydestäni ennaltaehkäisevään tyyliin, niin päätin alkaa kantaa vähän parempaa huolta myös mun laitteista.

Siis niistä laitteista, joita käytän jokaikinen päivä.
Joilla teen kaikki työni, joilla oon yhteydessä mulle tärkeisiin ihmisiin, joilla pyöritän mulle äärimmäisen rakasta harrastusta, jotka sulkevat sisäänsä valtavan määrä mulle tärkeää dataa, korvaamattomia kuvia, musiikkia, dokkareita, muistoja…

Suojeluvimmasta on kiittäminen suomalaista tietoturvaeksperttiä, F-Securea, joka haastoi meidät muutamat Suomen Blogimedian ja Bellan bloggaajat miettimään omaa suhdetta tietoturvaan.
Halusin tarttua yhteistyöhön, koska tiesin, että oma suhteeni aihealueeseen kaipaisi pientä puimista ja paneutumista. Tästä löytyi täydellinen syy pakottaa itsensä vastaamaan siihen kysymykseen, jonka itse esitin postauksen alussa – lopettaa vihdoin se kiemurtelu ja säästä puhuminen, kun joku kysyy aiheesta.
”Mites, joko sulla on se virustorjunta kunnossa?” – ”Aa, vitsi miten siisti pilvi tuolla, kato! Huomenna varmaan sataa…”

Yhteistyön nimissä sain käyttööni F-Secure SAFE -paketin, joka lupaa turvata – maailman parhaiten, ihan vaan btw – kaiken sen listatun mulle tärkeän, viidessä eri laitteessa, vuoden verran. F-Secure SAFEsta tekee erityislaatuisen se, että se toimii sekä Mac-, että PC-koneissa, tableteissa ja älypuhelimissa.

Niin, tiesittekö, että ne mobiililaitteetkin pitää suojata?

Ja käyhän se järkeen, nyt kun sitä miettii. Vai mitä itse veikkaisitte, kuinka iso siivu teidän verkossa hillumisesta ja klikkailusta tapahtuu nykyään kännykällä tai tabletilla?
Mulla varmasti ainakin 50% kaikesta käytöstä, jos ei enemmänkin. Ja siellähän ne vaarat vaanii, missä käyttäjät on. Tietty.
Muuten olisi aika surkea nettirosvo, jos ei menisi sinne, missä ryövättävät hilluu.

Tottakai omalla toiminnalla ja verkkokäyttäytymisellä voi ehkäistä jo paljon. Luoda itselleen vahvat salasanat – ja jokaiseen palveluun oma, olla tarkkana avaamiensa linkkien kanssa, näpytellä pankkikorttitietonsa vain varmuudella turvallisiksi tietämilleen sivuille, käyttää esimerkiksi Facebookiin ja muuhun nettisurfaamiseen eri selaimia…
Mutta fakta on myös se, että tiedostavin ja vastuullisinkin verkonkäyttäjä on erehtyväinen. Mokia sattuu, aina ei ole ihan hereillä, eikä aina jaksa kyseenalaistaa jokaista klikkaustaan. Joskus on kiire, joskus on ihan muissa maailmoissa.
Sitä varten toimiva tietoturvapaketti on hyvä backuppi. Suojeltu selain näkee ja tunnistaa sen, mitä oma silmä ei näe – ja itse voi haittaohjelmien neuroottisen välttelyn sijasta keskittyä siihen olennaiseen.

Samanmoista F-Secure SAFE tietoturvapakettia pääsette testaamaan tekin ihan ilmaiseksi, 4 kuukaudeksi, kun klikkaatte kampanjasivulle ja luotte sitä kautta tilin F-Secureen.

Kirjoittaa ei tarvitse kuin oma nimi, sähköposti ja keksiä salasana, eikä kokeilu velvoita teitä yhtään mihinkään. Ei pientä printtiä, ei jujuja.

Tiedättekö muuten, kuka pitkätukka vaikuttaa F-Securen takana?
Ja juu ei, ei näiden kuvien liehuletti, vaan yksi sellainen tyyppi, jolla on ihan hippasen enemmän asiantuntijuutta ja uskottavuutta aihealueeseen liittyen. Onneksi.

Hyppösen Mikko, meinaan. Soittaako kelloja?
Tietoturvaguruksikin usein tituleerattu Mikko Hyppönen on paasannut viruksista ja tietoturvasta jo ainakin 25 vuotta – siis reippahasti jo ammoisina aikoina ennen nettiä, troijalaisia ja kalastelusähköposteja. Aikana, jolloin virukset levisivät vielä lerppujen ja korppujen välityksellä.
Niin, muistatteko niitä? Niitä sellaisia mustia littanoita nelikulmioita, levykkeitä, joille kaikki data tallennettiin.

Mä muistan. Sekä lerput, korput, että Hyppösen, jo ysäriltä.
Samoin muistan ihan erityisesti ne Macintosh-pöntöt – ne sellaiset linnunpöntön näköiset, ruskeanharmaat pönikät – jotka olivat mun ensikosketus sekä tietokoneisiin, että nettiin. Kiinnihän niihin ei virtajohdon lisäksi tainnutkaan saada mitään muuta, kuin korpun.
Niitä meillä oli ala-asteen tietokoneluokka täynnä. Niillä oon kirjoitellut ekat juttuni, tallennellut ne omalle pikku-korpulleni ja kiikuttanut ylpeänä kotiin. Ja siitä se sitten lähti, innostus tietotekniikkaa kohtaan.
Nörtteys, sanoisi varmaankin joku.

Myöhemmin, ysärin lopulla, kotiin tuli PC. Ja nariseva ja uikuttava modeemi. Puolen tunnin nettisessiot, joiden verran puhelinlinjaa sai pitää varattuna iltaisin. Ei yhtään enempää, tai tuli satikutia.
Puolessa tunnissa ehti just ja just saada nettiin yhteyden ja pari ensimmäistä sivua (joista ainakin toinen oli useimmiten Kiss FM:n chatti…) latautumaan, sitten piti jo lopettaa.
Tismalleen samoihin aikoihin kotona alkoi puhe viruksista. Megalomaanisen puhelinlaskun lisäksi piti surffaustuokioiden aikana varoa niitä pirulaisia. Ja eipä ollut, varovaisuudesta huolimatta, yksi tai kaksi PC:tä, jotka meilläkin pimahtivat ja pimenivät tartunnan saatuaan.

Noniin, ymmärrän, ei teitä varmastikaan kiinnosta mun muistelot ja nostalgiapuuskat.
Niistä ajoista on muuttunut moni asia. Netin käyttöä ei rajoita enää äiti – eikä puhelinlasku. Eikä käytössäkään ole enää kymmeneen vuoteen ollut PC.
Mutta niitä viruksia, niitä pitäisi yhä osata varoa. Vaikka ovatkin toki luonnoltaan ja muodoltaan hyvin erilaisia, kuin silloin.

Tietoturvan aktiivinen ajattelu ja erilaisilta verkossa väijyviltä vaaroilta suojautuminen jäi kuitenkin juuri silloin, kun vaihdoin lopullisesti koti-PC:stä Maciin. Se vaan unohtui.

Onneksi tällä kertaa ei tarvinut tapahtua mitään kamalaa, ennen kuin älysin alkaa taas ajatella.
Kylmät väreet vilisee pitkin käsivarsia, kun vaan mietinkin aamua, jona oma kone ei enää vaan käynnistyisi tai pankkitili olisi jotenkin mystisesti tyhjentynyt…

Jatkossa piiloudun siis rauhallisin mielin F-Securen tietoturvan taakse – pun intended – kiitos vaan Hyppösen Mikko ja muut kumppanit!

Ja yksi teistäkin pääsee piiloutumaan! Mun Instagramissa starttaa just nyt tällä sekunnilla kisa, josta lähetän yhdelle kuvan tykkääjistä käyttöön samanlaisen tietoturvapaketin, jonka itse sain – eli F-Secure SAFEn käytöksi viidelle laitteelle kokonaiseksi vuodeksi (arvo 79,90 €).

Ja jos kisassa ei onnista, niin samaisen paketin saa käyttöön 4 kuukaudeksi klikkaamalla tänne – ja linkki on täysin turvallinen ja virukseton, lupaan ja vannon!